13.5 torstaina käytiin Kangasniemen näytelmissä. Väinö sai EH:n ja esiintyi suht kivasti...paitsi, että juostessa yritti "syödä" mua. Mutta tällä kertaa seisoi aika kivasti tuomarin katseltavana. Täytyy olla iloinen pienistäkin edistymisistä esiintymisen suhteen kun ei siinä tulla tällä harjoittelulla suurempia parannuksia saamaan ;) Arvostelu tulee kotisivuille jahka jaksan sen sinne kirjotella.

Ai niin...Jossain vaiheessa ennen näytelmiä päästin Väinön uimaan kun se niiiiin paljon halus. Kyllä se nautiskelikin. Seuraavana päivänä ei sitten häntä toiminut (eli ei noussut selän päälle) ja lääkäri käyntihän siitä tuli. Diagnoosina "vesihäntä" eli häntähermon tulehdus. Oli vissiin liian kylmää vettä... Onneksi se meni nopiaan ohi, ei jouduttu lääkekuurille ja päästiin tuonne näytelmiinkin häntää nostelemaan.

15.5  lauantaina oltiin Riitta Korrin tokokoulussa Keuruulla. Etukäteen piti miettiä ongelmallisia liikkeitä, joita sitten alettiin opettelemaan, jokainen omalla vuorollaan. Muut sitten katto ja oppi vierestä. Meidän ongelma liikkeinä oli seuruu ja noutokapulan pito/ järsiminen. Ruutu ja tunnari valittiin yhdessä ja kaikki teki niitä. Sattumalta myös ne on meidän ongelma liikkeitä, varsinkin tunnari. Saatiin paljon hyviä vinkkejä. Onneksi Eeva oli mukana kuunteluoppilaana ja kuvasi meidän osuudet videolle, joten voin sieltä tarkistaa niitä ohjeita kun toi muisti on aika huono...

23.5 sunnuntai ja jälleen tokokoulussa. Tälläkertaa Helmisen Hannan opissa. Samaan tapaan ku viime lauantaina, että valittiin  liikkeitä, joita halus hioa tai opetella alusta alkaen. Me tehtiin tänään kauko-ohjausta vanhana ongelmaliikkeenä ja ohjattua noutoa alettiin opetella uutena. Jännä miten sitä saa paljon irti myös muiden tekemisen katsomisesta. Tuli taas paljon uutta oppia ja paljon sellasta vanhaa minkä oli kerinny unohtaa.  Uusista opeista jäi päälimmäiseksi mieleen juttu, jota ehdottomasti kokeillaan heti seuraavalla treenikerralla. Se on "leikitään liikkeillä"...en nyt muista oikeaa nimitystä, mutta hälläväliä. Hanna ja Kit näytti mallia ja se oli oikeesti hauskan näköistä touhua. Kentällä oli estettä, ruutua, merkkiä, kapulaa jne. Sitten vaan liikkeestä toiseen esim. ruutuun ja sieltä hypyn kautta noutoon, välillä seuraamaan ja sit vaikka merkille jne. Liikkeet palasina, sekasin ja hauskana :D  Saa nähdä miten hyvin/ huonosti Väinön korvat toimii tuommosessa hommassa. Sattaa muutaman kerran livahtaa suorittamaan omaa järjestystä jos on esim.houkuttelevia kapuloita matkalla, mutta katotaan kuin meiän käy...ainakin tulee testattua, että osaako koira todella käskyt vai tekeekö se vaan, koska olettaa tietävänsä, mitä ollaan tekemässä...vai tekeekö se just niinku se ite sillä hetkellä sattuu haluamaan ;)

Väinö pääsi taas mätsäriin! Hurja tahti. Tänään meni paljon paremmin se jonossa juokseminen...ehkä meillä vielä on jotain toivoa. Väinö sai vaihteeksi punaisen nauhan ja oli punaisten neljäs. Taisi "hurmata" tuomarin tuolla puolinaamallaan ja sen tuomalla hassuhkolla ilmeellä. Ainakin se tuomari siitä ilmeestä paljon naureskellen puhu  :) 

Mukana oli myös Rino veikka ja Musti kamu. Musti osaa todella esiintyä edukseen, vaikka onkin vielä nuori poika...me oltiin Eevan kanssa ihan vähän kateellisia ;)  

Noukanniemessä oli mätsäri. Keli oli kamala. Vettä ja räntää tuli vuoronperään ja lisämausteena tuulenpuuskia.  Väinö osallistui isojen koirien kehään saaden sinisen nauhan ja tuli poistetuksi sinisten kehästä jo melko varhaisessa vaiheessa. Todettiinpa taas kerran se tosiasia, että jonossa on äärimmäisen vaikea juosta :)

Eipä oo tullu taaskaan aikoihin kirjoteltua. En viitti ees yrittää kirjotella mitä tässä välillä on tapahtunu ja tehty, vaan jatketaan tästä uudemmilla ajantasaisilla jutuilla.

Me avattiin tänään pyöräilykausi! Vielä oli muistissa kuinka pitää pyörän rinnalla juoksennella ja matka meni ihan rattoisasti. Ei tuohon kyllä ihan kauheesti vielä voi luottaa, mutta jos ajaa hitaasti ja  pitää koko ajan silmällä, niin ehtii hyvin mukaan mahdollisiin penkan haistelu yrityksiin ym.    

Tänään käytiin myös treenaamassa. Soluttauduttiin ovelasti Mustin varjolla noutajien treeneihin ;) Mustilla meni hienosti, kuten odotettavissa olikin ja oli varsin hauska treenata sen kanssa. Lapsosten treenin jälkeen oli aikuisten vuoro ja tässä vaiheessa tapahtui soluttautuminen. Ei Väinö ihan noutajasta menny, mutta kyllä meidät kuitenkin otettiin mukaan ;)  Tuli sitten tehtyä Väinölle oikein perusteellisesti häiriössä seuraamista ja vastaavasti meitä käytettiin hyödyksi häiriönä. Meille ihan uutena juttuna tehtiin luoksetulo niin, että koirat istui ohjaajien vierellä ringissä ja sieltä välistä sitten yksi kerrallaan tehtiin luoksetulo. Näytti aika kapialta se väli mistä Väinön piti tulla, mutta hienostihan se meni. Yhtään ei ihmetelly uutta tilannetta. Pysäytyksiä en sentään tohtinut kokeilla tuohon, vaan otin suoran luoksetulon.

Ai niin. Viime lauantaina iski silmätulehdus Väinön vasempaan silmään. Sunnuntaina käytiin näyttämässä sitä lääkärille ja saatiin tipat. Silmä on nyt ihan ok.

Rino on ollut meillä tiistaista torstaihin puolipäivä hoidossa ja perjantaina jäi yökylään. Juuri äsken kävin luovuttamassa Rinon Mikon hoiviin ja ihan tuli haikea olo... 

Kumpikaan noista ei tule muitta mutkitta toimeen ihan kaikkien urosten kanssa, mutta keskenänsä tulevat juttuun, vaikka ikää on kertynyt jo kohta kolme vuotta ja miehekkäitä ovat (ainakin olevinaan ;)). Välillä on pitkiäkin aikoja, ettei pojat nää toisiaan. Nähdäänhän me kerta viikkoon treeneissä, mutta se ei tarkoita sitä, että pojat toistensa kanssa joka kerta olisivat tekemisissä...eli on ollut mahdollista "vieraantua", mutta silti ne vaan tulee juttuun. Tiedostaakohan ne olevansa veljeksiä?

Eihän noi toki enää leiki samallailla kun pentuna ja se on varmaan paljolti Väinöstä kiinni. Rino yrittää monesti saada Väinöä leikkimään, mutta ei onnistu. Väinö on olevinaan niin cool tai jotain, että ei voi leikkiä paini leikkejä. Tosin välillä se meinaa unohtaa olla cool ja melkein lähtee leikkiin. Varsinkin tällä viikolla kun on oltu paljon yhdessä on Väinö osoittanut sulamisen merkkejä leikin suhteen. Hihnalenkit sujuu hienosti ilman kähinöitä (mutta ei ihan vetämättä kuitenkaan) ja vapaana ollessaan juoksevat yhdessä. Samoja hajuja haistellaan yhtäaikaa ja merkkaillaan vuoron perään...joskus jopa montakertaa peräkkäin samaa hajua tai jopa yhtäaikaa. On käynyt niinkin, että toisen silmään on kustu kun on tarvinnu kiirehtiä hiukan liian kärkkäästi sinne hajuapajille ;) Herkkuja syödään sovussa ripirinnan jopa samalta lautaselta ja ruuat vierekkäin omista kupeista. Leluistakaan ei tule riitaa. Leluja kyllä välillä omitaan, mutta ei niistä silti riidellä. Kateellisiakin välillä ollaan toisten leluista ja odotetaan tilaisuutta saada itselleen, mutta suusta ei toiselta viedä. Ihmiset ei saa leluja heitellä sisällä jos molemmat hurtat on paikalla kun hurtat tähtäävät niin samanaikaisesti kiinni siihen heitettyyn leluun, että vahinkoa siitä vaan tulis...hampaita poikki jne. joten ennalta ehkäistään olemalla heittämättä. Sit jos on tilaa juosta, niin voi jopa vähän heitelläkkin.   

Muutamia tilanteita hoitopäivien ajalta.

Yhtenä päivänä Väinö katseli telkkaria hyvinkin tohkeissaan ja Rino kävi siinä Väinön vierellä, mutta päätti sitten lähteä toisaalle. Se kerkes just kääntää selän ja ottaa pari askelta kun Väinö kävi rähisemään telkkarissa näkyvälle koiralle. Rinohan pomppas salamana ympäri ja ärähti (tottakai kun luuli äänitehosteista päätellen Väinön tulevan niskaan) ja jäi sitten hölmönä kattomaan Väinöä, joka jatkoi telkun kyttäämistä...

Väinö karsastaa yhtä tän talon asukasta. Meille ei oo vielä selvinny, että miks, mutta nyt kun on kuljettu Rinon kanssa porukassa, niin kertaakaan ei ole Väinö edes huomannut kyseistä asukasta vaikka on vierestä menty. Eli kyllä ne kopioi toisiaan, niin hyvässä kun pahassakin...

esimerkki pahasta...meillä on haukuttu välillä ihan kiitettävästi...jompi kumpi kuulee jotain epäilyttävää ääntä (ja tässä talossa niitä riittää!) ja aloittaa sanomalla vuh!, niin toinen toki yhtyy siihen. Sit mennään vuorotahtiin vuh! vuh! vuh! vuh!...jos olisivat vastaavassa tilanteessa itekseen, niin veikkaan, että kumpikaan ei sanoisi kun kerran tai kaks sen vuh....mutta joukossa tyhmyys tiivistyy ;) Niin ei ne oikeesti kaikkia ääniä hauku, mutta välillä kuuluu niin mystisiä ääniä, että pitää kommentoida.

Rino on rakastunut moneen avustajaan tässä viikon aikana. Paras oli kuitenkin tänään. Rino vahti vieressä kun tää avustaja teki hommia. Se istu uskollisena jalan juuressa ja tuijotti hartaasti. Seurasi joka liikkeen ja kulki perässä. Huomiota se ei juurikaan saanut kun hommat oli kesken. Sitten kun hommat oli tehty tää tyyppi sano Rinolle, että "no nyt voidaan vähän kupsutella ja rapsutella", mutta mitä tekee Rino? Se tuhauttaa nokkaansa, mulkasee ja lähtee pois! Ei enää kelvannu huomio kun ei kerta saanut sitä sillon ku ite halus ;)

Janne tiputti taas kerran jonkun tavaran lattialle. Rino tuli siihen hämmästelemään ja Janne koitti oisko se nostanut tavaran. Eihän se nostanut...ei kyllä kauaa kerenny edes miettimään asiaa kun Väinö kaahas paikanpäälle ja hyvin ylpeänä esitteli taitojaan...ikäänkuin olis Rinolle näyttänyt, että näin tää homma tehdään :D     

Eipä tässä tän kummempia tälläerää...

Käytiin pitkästä aikaa veikkojen kesken lenkillä...tai ainakin tuntuu, että siitä edellisestä on kauan. Meillä oli kameratkin mukana, joten saatiin myös vähän täytettä kotisivuille. Käykäähän katsomassa :)

Sattui siellä sellanen takaa-ajo juttukin kesken lenkin. Ohitimme nimittäin erään perheen, jonka lapsukainen lähti sitten varsin reippaasti ja omatoimisesti ottamaan meitä kiinni. Vanhemmat jäi hyvän matkaa jälkeen kun tyttönen pinkoi meidän perään. Pysähdyttiin sitten odottamaan, että vanhemmat ehtivät perään ja odotellessa vaihdeltiin nimi tietoja...tosin kiinnostus kohdistui yllättäin vaan koirien nimiin, meistä viis :) 

Reissu oli oikein mukava. Kuulopuheet piti paikkansa ja ruoka oli erinomaisen hyvää. Treenitilat oli hyvät ja porukka oli hyvä. Varmastikkin menemme vielä uudestaan Kana-areenalle treenailemaan :) Niin, ne treenitkin meni hyvin vaikka ruudun kanssa vähän säädettiinkin...hyppyeste siinä ruutuun meno matkan varrella olikin sitten todellinen este mennä sinne ruutuun...Väinön vähän tekis mieli mennä ruutuun, mut kun ei tiedä tekiskö sittenkin enemmän mieli hyppiä estettä. Jos olis ollu vielä toisella puolella noutokapula häiriönä, niin oltais varmaan nähty kolmeen osaan jakautunut bortsu poika ;)

Kävin päivittelemässä Väinön kuvasivuja.

Viimeaikoina on jonkun verran treenailtu tokoa. Joissain asioissa on jopa edistytty, kuten ruutuun siirtelyssä. Tarkoittaa siis sitä, että koira korjaisi toisella käskyllä itsensä syvemmälle ruutuun jos sattuu jäämään vaikka aivan etureunalle. Väinö esitti tästä omanlaisensa sovellutuksen. Toisella käskyllä se vaan pyllisti ja nauroi...onneks ei sentään mulle sitä pyllyään esitelly  ;)  Onnekseen tämä vaihe meni nopeasti ohi ja homma alkoi sujumaan. Kaukoissa ollaan myös saatu edistystä aikaan. Ongelmahan oli, että matkan kasvaessa V alkoi luistaa etiäppäin. Läheltä onnistui kyllä. Nyt alkaa seisomasta maahan meno sujua oikealla tekniikalla myös kauempaa ohjattuna.  Niin ja nyt sitten pitäisi tuohon ruudun korjaus hommaan saada kasvatettua matkaa kun se onnistuu läheltä, mutta ei sieltä kisamatkan päästä.

Huomenna suuntaamme Längelmäelle isoon lämpöiseen halliin treenaamaan oikein isommalla porukalla. Aloitetaan treenit syömällä ja katotaan kuin moni on kykenevä ruuan jälkeen treenaamaan....ruoka on kuuleman mukaan todella maittavaa ja sitä on reilusti tarjolla, joten todennäköisesti ohjaajat on ähkyssä :)

Joulu meni ja vuosi vaihtui. Väinö sai paljon lahjoja ja avasi niitä innolla, vähän liiankin suurella innolla kun meinas sisällötkin mennä rikki siinä tohinassa.

Vuoden vaihtuessa paukut ei haitannu, mutta jos sattui näkemään niitä rakettien valoilmiöitä, niin vähän pisti jännittämään. On ne niin outoja, eikä ne Väinön mielestä kuulu meidän taivaalle. Mitään ylitsepääsemätöntä niissäkään ei ollut, kunhan vähän jännitti ja epäilytti moiset valoilmiöt. 

Meillä on uusi kamu nimeltänsä Musti. On käyty jonkin kerran lenkkeilemässä ja muutenkin seurustelemassa. Kuvia löytyy täältä ja täältä, muiden kuvien joukosta.

Tokoa on treenattu ihan olemattomasti. Just kun saatiin noista aiemmin mainituista viettihommista suuri into päälle, jouluhässäkät ym. ohitse, niin seuraavaks ohjaajalta meni selkä, eikä pystyny toviin leikkimään koiransa kera...no nyt alotellaan uudestaan...ja tietenkin pakkaset paukkuu yli kahenkympin... No tänään meinataan mennä hallille vaikka pakkaset paukkuukin. Tehdään jotain pientä ja sievää nopeaan tahtiin, niin ei kukaan ehdi jäätymään.

Tänään käytiin silmälääkärissäkin Väinön kanssa. Eilen huomattiin sen silmässä sellane vaalea täplä ja kyllähän sitä piti lähteä ihmettelemään ihan lääkäriin asti. Turhastahan me se keikka sitten maksettiin kun osottautui, että se täplä olikin vain pigmentin puutos. Luojan kiitos se ei ollut mikään vamma tai sairaus...kerettiin jo jännittämään noita vaihtoehtoja. Se täplä näkyy vain tosi kirkkaassa valossa jos sitä ei vartavasten osaa etsiä. Sillä se varmaan on jäänyt näin pitkälle huomaamatta. Eilen vaan sattu olemaan valot kohillaan ja se hyppäs silmille. Nyt kun muistelen, niin mulla on hämärä mielikuva, että silmäpeilauksen yhteydessä olis ollu puhetta jostain pigmentti hommasta, mutta ehkä mä kuvittelin sen olevan sellanen "ei näy paljaalla silmällä asia" tai sit tää laho pää on vaan hävittänyt  jotain oleellista tietoa, mitä lääkäri on mulle sanonu...
Niin, eikä se oikeesti turhaa ollut käydä siellä lääkärissä kun mielenterveys (ne vähäiset rippeet ;) ) kuitenkin säilyi ja kaikki on hyvin.